Salapoliisityötä ja vinoja seiniä. Miksi korjausrakentaminen kiehtoo?

Laura Kronberg ja Kaisa Salminen ovat korjausrakentamissuunnittelun konkareita. Parhaillaan he suunnittelevat Åbo Svenska Teaterin, Turunmaan Sairaalan ja Yliopiston Feeniks-kirjaston peruskorjauksia.

Korjausrakentamisen lähtökohtana on aina olemassa oleva rakennus, sen mukana tulevat reunaehdot, mittasuhteet ja muu ympäristö, näin ollen suunnittelutyö käynnistyy perusteellisella esiselvityksellä.

– Työ alkaa aina mittauksilla, haitta-ainetutkimuksilla ja museaalisten arvojen selvittämisellä, tilaajan ja käyttäjien muutostoiveiden selvityksen lisäksi, Laura kuvaa.

– Vanhat rakennukset on usein tehty erilaisiin käyttötarkoituksiin kuin mihin niitä tänä päivänä käytetään. Korjattaessa rakennukset pyritään päivittämään vastaamaan nykyisten käyttäjien tarpeita, reunaehdot toki huomioiden, Kaisa kertoo.

Kokemusta on kertynyt monipuolisista kohteista. Laura ja Kaisa ovat suunnitelleet peruskorjauksia niin kouluihin, sote-keskuksiin, teattereihin kuin asuinrakennuksiinkin.

– Jokainen uusi hanke on aina ensin eräänlaista salapoliisityötä. Koskaan ei voi olla täysin varma, mitä rakennuksen uumenista paljastuu, Laura toteaa. Aina tulee yllätyksiä ja ehkä se tässä työssä onkin niin kiinnostavaa.

Yhteinen sävel viranomaisten kanssa

– Vanhoja rakennuksia kunnostettaessa sovitetaan yhteen uusi tekniikka vaatimuksineen, esteettömät ratkaisut sekä rakennushistorialliset arvot, Laura kertoo. Tekniikan huomioiminen vanhoihin rakennuksiin on yleensä kaikkein vaikeinta. Tekniikka vaatii paljon tilaa, eikä sellaisiin tilavaatimuksiin ole aikanaan varauduttu.

Ratkaisuja ei synny hetkessä, vaan ne vaativat aikaa ja useita iterointikierroksia.

– Tekniikkareittejä joudutaan pohtimaan ja sovittamaan moneen kertaan. Työ on välillä vähän ‘kaksi eteen, yksi taakse’ – periaatteella etenemistä, Kaisa kuvailee.

Yhteistyö eri tahojen kanssa on keskeisessä roolissa koko prosessin ajan. Usein lopullinen ratkaisu syntyy vasta laajan keskustelun kautta.

– Teemme tiivistä yhteistyötä niin viranomaisten kuin eri suunnittelualojen kanssa, Laura kertoo. Ratkaisut vaativat monesti pitkän kierroksen eri suunnittelijoiden, tilaajan ja viranomaisten kesken, Laura lisää.

Luovuutta tarvitaan myös esteettömyyden parantamisessa. Lopputulos on lähes aina kompromissi eri viranomaistahojen kesken, jossa huomioidaan niin esteettömyys, museaaliset arvot kuin budjettikin.

Millintarkkuudesta joustaviin ratkaisuihin

Korjausrakentamisen suunnittelu ei pääty urakkakilpailuun, vaan jatkuu tiiviisti vielä työmaavaiheessakin. Nykyteknologia auttaa lähtötietojen tarkentamisessa, mutta kaikkea ei voi silti ennakoida.

– Nykyään kohteet usein laserkeilataan ja mallinnetaan ennen suunnittelun aloittamista. Näin lähtötietoihin voi suunnitteluvaiheessa aika hyvin luottaa, Kaisa sanoo. Mutta purkutyön jälkeen vasta oikeasti tietää, miten talo on rakennettu ja minkälaisia muutoksia vuosien saatossa siihen on tehty. Yleensä joka kohteessa tulee aina jotain yllätyksiä.

Erityisesti vanhojen rakenteiden epätarkkuus haastaa suunnittelua.

– On riskialtista suunnitella tilat ja kalusteet siten, että olettaa, että jokainen uusi kaluste tai kotelo saadaan millilleen oikein, Laura huomauttaa. Rakennuksissa on aina pieniä heittoja – seinät voivat olla vinoja moneen suuntaan, ja pieni väljyys on tarpeen.

Arvovalintoja ja laajaa keskustelua

Korjausrakentaminen on lähtökohtaisesti ekologista rakentamista, koska kaikki materiaalin hankinta ei ala puhtaalta pöydältä. Yleensä rakennuksen runko ja monet rakenteet säilyvät.

– Pintamateriaaleiksi pyrin valitsemaan pitkäikäisiä ja kierrätettäviä materiaaleja, jotka kestävät aikaa ja käyttöä. Nykyisin tuotteiden ympäristövaikutuksista saa hyvin tietoa, mikä helpottaa työtä, Kaisa toteaa.

Rakennuksen käyttäjäturvallisuus on toinen keskeinen arvo.

– Vanhoissa rakennuksissa voi olla haitta-aineita tai homevaurioita, joten niiden tutkiminen on suunnittelun kannalta aivan keskeistä, Laura sanoo. On tärkeää, että ihmisille haitalliset rakennusaineet ja vauriot saadaan korjattua, jotta lopputulos on käyttäjille turvallinen.

Myös tilaajan tavoitteet ja museaaliset arvot ohjaavat vahvasti suunnittelua.

– Korjauksessa rakennus saa uuden elämän, Kaisa kiteyttää. On tärkeää, että tulevat käyttäjät kokevat tilat omakseen ja voivat toimia niissä sujuvasti.

– Sirkkalan koulussa onnistuimme yhdistämään eri aikakausien rakennukset, laajennuksen ja pihapiirin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Sisätilojen väripaletti ja julkisivujen ratkaisut sitovat kokonaisuuden yhteen. Parasta on se, kun kuulee käyttäjien viihtyvän, Laura kertoo. Kohde palkittiin Turussa Hyvän rakentamisen yleisöpalkinnolla.

Vahvuudet yhdistävä tiimi

– Mielestäni mukavinta tässä työssä on yhteistyö muiden yhteistyökumppanien kanssa. Usein LVI- ja rakennesuunnittelijan kanssa pohdiskellaan vaihtoehtoja melkein päivittäin, toisaalta museokeskus ottaa kantaa esimerkiksi julkisivumaailmaan ja toki tilaajallakin on omat prioriteettinsa. Kaikkein merkittävin yhteistyökumppani on kuitenkin oma työpari, Laura sanoo.

Lauran ja Kaisan ensimmäinen yhteistyöprojekti oli Åbo Svenska Teaterin Studionäyttämön lämpiön peruskorjaus. Kohde oli pieni, mutta lopputulos oli käyttäjien mieleen. Seuraavat yhteiset projektit olivat Sirkkalan koulun laajennus ja peruskorjaus sekä Wäino Aaltosen koulun uudisrakennus.

– Itse koen, että nämä hankkeet ovat aina tiimiprojekteja ja mielestäni on fiksuinta, että jokainen tuo hankkeisiin omat vahvuutensa. Emme yleensä piirrä selkeää rajaa siihen, missä arkkitehdin työ loppuu ja sisustuksen alkaa, vaan teemme niitä asioita, missä olemme vahvimmillamme. Koen, että täydennämme toisiamme sopivasti projekteissa. Olen aika sosiaalinen ja selvittelen mielelläni muiden yhteistyökumppaneiden kanssa ongelmakohtia. Kaisalla on taas systemaattinen tapa tehdä suunnitelmia ja pitää langat käsissä, Laura kertoo.