Arno Stenbäck, arkkitehti

Kaupunkeja on suunniteltu useita vuosikymmeniä liikennesuunnittelun ehdoilla ja koen, että nyt on aika palauttaa ihmisen mittakaava ja palata luonnolliseen liikkumiseen.

Minulla on monipuolinen kokemus erilaisista arkkitehtisuunnittelutehtävistä. Työurani aikana olen tehnyt hanke- ja luonnossuunnittelua, rakennussuunnittelua, toiminut pääsuunnittelijana ja vastaavana rakennussuunnittelijana sekä osallistunut kaupunkisuunnitteluhankkeisiin.

Tyypillisesti läheskään kaikki suunnitelmat eivät ole edenneet toteutukseen, joten paljon on jäänyt myös pöytälaatikkoon. Jotkut hankkeet saattavat tulla eteen uudelleen jopa eri yhteyksissä; nykyisessä työpaikassani tehdään rakennussuunnittelua edellisessä työpaikassa tekemäni kaavasuunnitelman pohjalta.

Aloitin nykyisessä työssäni keväällä 2016 vastaavana rakennussuunnittelijana Triplan keskilohkossa. Triplan valmistumisen jälkeen olen osallistunut pääsääntöisesti hanke- ja maankäytönsuunnittelun tehtäviin. Usein kaavamuutosta edellyttävät projektit ovatkin tulleet juuri minun työpöydälleni. Pyrin pitämään osaamistani ajan tasalla monipuolisesti. Minulla on sekä pääsuunnittelijan, vastaavan rakennussuunnittelijan että kaavanlaatijan pätevyydet.

Arkkitehdin ammattikuva on parhaimmillaan laaja-alainen ja sitä kautta vaativa. Suunnittelun ohella arkkitehdin tehtävänä on omalla asiantuntemuksellaan tukea tilaajaa hankkeen valmistelussa ja päätöksenteossa sekä edistää hanketta sekä viranomaisten, että muiden osallisten kesken. Varsinkin suurissa hankkeissa, kuten Triplassa, näiden muiden tehtävien hoitaminen suunnittelun ohessa korostuu. Hankkeessa on paljon osallisia omine tarpeineen ja odotuksineen, ja myös suunnittelua tehdään monella tasolla. Lankojen pitäminen käsissä on haastavaa ja vaatii vuorovaikutustaitoja.

Opetin usean vuoden ajan omassa opinahjossani TTY:n arkkitehtuurin osastolla ja pääsin näkemään, miten herkästi opiskelijat aistivat uusia asioita ja löytävät sitä kautta uusia näkökulmia arkkitehtuuriin. Kiinnostuksen ylläpitäminen ja uuden tiedon kartuttaminen ovat tärkeitä tässä ammatissa. Arkkitehtuuri on kulttuurisidonnaista, joten yhteiskunnan, talouden ja ajan ilmiöiden muutosten seuraaminen on tärkeää. Luova ajattelu pohjaa usein siihen, että on tunnistanut ajassa olevia heikkoja signaaleja ja pystyy tuomaan ne työhönsä.

Kaupunkisuunnittelu on tällä hetkellä tärkeä osa toimenkuvaani. Meillä on meneillään useita kaupunkisuunnitteluhankkeita Pohjois-Vantaalla Aviapoliksen, Muuran ja Veromiehen alueilla. Näissä hankkeissa laaja-alaisia logistiikan ja varastoinnin korttelialueita muutetaan uusiksi asuinalueiksi.

Kaupunkisuunnittelussa minua kiinnostaa Sitteläisen kaupunkitila -ajattelun päivittäminen nykyaikaan kaupunkitila 2.0:ksi. Kaupunkeja on suunniteltu useita vuosikymmeniä liikennesuunnittelun ehdoilla ja koen, että nyt on aika palauttaa ihmisen mittakaava ja palata luonnolliseen liikkumiseen. Liikenteen suunnittelun sijaan tulisi suunnitella liikkumista. Kaupunkeja tulisi tarkastella rakennustaiteen keinoin tiloina ja tilasarjoina. Kokemus ympäristöstä ei tulisi rakentua yksittäisten rakennusten varaan, vaan sen tulisi muodostua kokonaisuuksista – rakennusten muodostamista kaupunkitiloista. Asioiden tulisi sijaita kävelyetäisyydellä ja kaupunkitilan pitäisi hahmottua näkymien, solmukohtien ja rajojen kautta.

Jokaisella ajalla on omat elämäntapaa muovaavat ihanteensa ja odotuksensa. Nuoremman sukupolven suhtautuminen kuluttamiseen, omistamiseen ja yhteisöllisyyteen on muuttumassa – ja on jo muuttunut. Sodan jälkeisen sukupolven yksilökeskeinen elämäntapa on kääntymässä yhteisöllisemmäksi; yhdessä tekeminen ja jakamisen kulttuuri ovat kasvussa. Globaali ilmastonmuutoksen torjunta on tärkeä osa tulevien sukupolvien toimintaa. Tulevat sukupolvet eivät välttämättä yllä samalle taloudellisen hyvinvoinnin tasolle kuin edelliset ja resursseja on käytettävä viisaammin. Jatkuvan kasvun ajattelulle tulee rajat vastaan. Meidän on arvotettava asioita uudelleen.

Olin 2000-luvun puolivälissä mukana kehittämässä uutta DigiEcoCity-kaupunkikonseptia, joka tähtäsi kansainväliseen vientiin. Pohdimme yhdessä Nokian insinöörien kanssa, millainen on tulevaisuuden kaupungin palvelustruktuuri, ja miten digitaalisuus muuttaa ihmisen elämäntapaa ja sitä kautta kaupunkeja. Mobiili työ nähtiin jo silloin tulevana työn tekemisen muotona, mutta globaalin tiedonvälityksen ja somekulttuurin merkitystä ei silloin ymmärretty. Nyt tiedämme, että digitaalisesta ympäristöstä, virtuaalitilasta on tullut monelle toinen todellisuus. Miten tämä haastaa fyysisen ympäristön suunnittelun?